Onko alla oleva teksti kieliopillisesti oikein?

Suomen mestari
Puhun äidinkielenäni portugalia, mutta, huolimatta siitä, se ei merkitse itselleni paljon, koska en pidä siitä, miltä portugalin kieli kuulostaa korviini. Sen takia yritän ilmaista itseäni englanniksi ja suomeksi aina kuin mahdollista. Itse asiassa voin sanoa, että englanti ja suomi ovat nyt tosiasiallisia äidinkieliäni, sillä käytän niitä opiskelemiseen, kirjoittamiseen, viihteeseen ja puhumiseen.

Brasiliassa yleisin tapa opiskella kieliä on kielikouluja käynti. Minä, esimerkiksi, aloitin äidinkielen opiskelun ollessani peruskoulun toisella luokalla.

Suomessa en kehitä portugalin taitoani, koska täällä puhun, luen ja kirjoitan vain suomella ja englannilla. Sen seurauksena uskon unohtavani portugalin monien vuosien kuluttua.

Portugalin ja suomen kielten välillä on eroja ja yhtäläisyyksiä. Vaikka portugali kuuluu indoeurooppalaisiin kieliin kun taas suomi kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään, molemmat kielet ovat melkein foneettisia eli sanoja lausutaan samalla tavalla kuin ne kirjoitetaan.

Olen opiskellut suomea 2020-vuodelta lähtien eli kolme vuotta. Ennen sen opiskelun aloittamista olin kuullut, että suomen oli mahdotonta oppia ulkomaalaisille, mutta silloin huomasin, ettei tällainen yleisvaikutus ollut totta. Tosin minun täytyy myöntää, että alkuvaiheessa kielen opiskelu tuntui vaikealta, mutta samoin ihanteelliselta.

Kotimaassani suomen opiskelu ei ole suosittu, mutta sitä voidaan opiskella São Paulossa sijaitsevassa eräässä kielikoulussa. Penedon kaupungissa suomea puhutaankin, koska siellä on suuri suomalaisien maahanmuuttajien olemassaolo.

Kieliopista puhuen minusta tuntuu, että suomen kielioppi on sekä mielenkiintoista että haastavaa. Se on kuitenkin ranskan kielioppia helpompaa, koska suomen kielellä ei ole sukua tai subjunktiivimuotoa. Toisaalta sijojen hallitseminen ja verbien rektioiden oppiminen vaativat aikaa. Partitiivin käyttö on siis elämänprojekti.

Minun mielestäni suomen lukeminen sujuu melkein ongelmitta ja kuunteleminen on suhteellisesti helppoa, mutta kielen puhuminen on itselleni vielä haastavaa. Joka tapauksessa puhumista oppii parhaiten puhumalla ja olkoon sanottu “Harjoitus tekee mestarin”.

Suomen opiskeltuani huomasin suhteeni kieltä kohtaan muuttuvan. Kolme vuotta sitten luulin, etten koskaan pystyisi oppimaan suomea, mutta nyt voin ilmaista itseäni hyvin “tuhansien järvien maan kielellä”.

Haluan oppia suomea, koska olen sitä mieltä, että suomen on maailman kaunein ja täydellisin kieli. Sen lisäksi tarvitsen kieltä töihin lääkärinä Suomessa ja yhteiskuntaan kotouttamiseen. Tavoitteenani suomen kielessä on C.2:n tasoon saavuttaminen eli tahdon kyetä puhumaan ja kirjoittamaan täydellisesti sillä kielellä. Parantaakseni kielitaitoa aion ratkaista kaikki harjoitukset Kipinä-sarjan kirjoista, laajentaa sanavarastoa päivittäin, kuunnella podcasteja, katsoa suomalaisia elokuvia ja pitää suomenkielistä päiväkirjaa. Oletan, että näillä keinoilla minusta epäilemättä tulee “suomen mestari”.